”Epätäydellisyys on tavalla tai toisella olennaista kaikelle mitä tiedämme elämästä. Se on elämän merkki kuolevaisessa ruumiissa, se merkitsee edistymisen ja muutoksen tilaa. Mikään elävä ei ole, tai voi olla, muuttumattoman täydellistä; osa rappeutuu, osa kehittyy... Ja kaikessa, mikä elää, on tiettyjä epäsäännöllisyyksiä ja puutteita, jotka eivät ole vain merkkejä elämästä vaan myös kauneuden lähde.” john ruskin Rikkinäisyys ja keskeneräisyys, jonkinlainen vaillinaisuus, ovat usein toistuvia teemoja työskentelyssäni. Ne edustavat keskeistä osaa ihmiskäsityksessäni - torso ei ole vain epätäydellisesti kuvattu ihminen, vaan todellinen kuva epätäydellisestä ihmisestä. Useimmiten teokseni tapaavat muodostua sarjallisiksi ja installaatiomaisiksi kokonaisuuksiksi. Yksittäinen teos on vain yksi näkökulma, mutta samaa aihetta varioivissa teossarjoissa töiden toisiaan täydentävän luonteen pohjalta syntyy kriteeri kunkin vaillinaisuudelle. Piirustus ja kuvanveiston perinteiset tekniikat ovat minulle läheisimpiä. Tekoprosessin jäljet saavat näkyä valmiissa töissä, tai paremminkin työt eivät olisi valmiita ilman tekoprosessin näkymistä niissä. |